Vastaavuuksia – kuka on kukin luonnon allegorisessa verkostossa?

13.11. Ella istui yksin toimistolla pohtimassa satujen symboliikkaa.

Satujen luontokäsitysten tutkimusta vaikeuttaa se, että niissä esiintyvät eläimet ovat usein karikatyyreja erilaisista ihmistyypeistä. Tämä on ilmeistä erityisesti perinteisissä kansansaduissa, joissa eläimille on annettu ihmisten nimet: jänis on Jussi, susi Pekka, kettu Mikko. Kasken raivauksessa ja peltotöissä eläinten todellinen luonne tulee ilmi. Karhu on rehti työihminen, kun taas kettu keksii itselleen tärkeileviä virkoja ja luistaa urakasta.

Muodonmuutoskertomuksissa kysymys ei ole pelkistä vertauksista vaan syvemmästä yhteydestä eläimen ja ihmisen välillä. Tyypillisesti itsekäs tai pahansuopa ihminen muuttuu eläimeksi, jonka ulkoasu tai käyttäytyminen muistuttaa alkuperästä. Esimerkiksi palokärki on sadun mukaan kitsas emäntä, joka ihmisaikoinaan pukeutui mustaan silkkiin ja punaiseen huiviin. Toisaalta myös viaton eksynyt voi muuttua metsässä eläimeksi, kuten käy sulhastaan etsivälle piikatytölle.

Ovidiuksen kertomuksissa myös moni veden partaalla kasvava puu kätkee sisäänsä onnettoman ihmiskohtalon. Veljeään surevat Faethonin sisarukset muuttuvat poppeleiksi. Apollon ahdistelema Dafne muutetaan laakeripuuksi, lemmikkihirvensä vahingossa tappanut Cyparissus sypressiksi. Sireenistä taru kertoo, että se on kasvanut yksinäisen prinsessan hukkumispaikalle.

Ilmeisesti puiden inhimilliset piirteet – ääntely ja käsiä muistuttavat oksat – yhdistettyinä antiikin perinteeseen ovat pitäneet perinteen voimissaan kautta vuosisatojen. Danten Helvetissä itsemurhan tehneet on muutettu vaikeroiviksi puiksi, jotka vuotavat verta, jos oksankin taittaa. Anni Swanin sadussa ”Ihmekukka” Metsähiisi noituu onnettoman pojan leppäpölkyksi, joka Rudof Koivun kuvituksessa muistuttaa hämmentävässä määrin ihmistä.

Kukkaseenkin voi liittyä traaginen tarina, kuten kertomukset Narkissoksesta ja Adoniksesta osoittavat. Useimmat kukkaiskertomukset ovat kuitenkin viehkeitä ja viattomia. Kissankello on alun perin hiirten kissalle ostama kello, jota kukaan ei uskaltanut ripustaa pedon kaulaan. Kevätesikko on alkujaan ilmaantunut paikalle, jolle taivaan avaimet ovat pudonneet Pyhältä Pietarilta.

Myös jumalilla on omat tunnuslajinsa ja tarujen luonnontieteessä. Tammi on viikinkiperinteessä Torin puu, jonka oksille ripustettujen lahjojen uskottiin saavan aikaan sadetta.

Romanttisissa saduissa luonnon elementit symboloivat usein abstraktimpia asioita. Topeliuksen ”Koivun ja tähden” lopussa selitetään, että lapsien tavoittelema koivu merkitsee isänmaata ja tähti iäistä elämää.

Laura Sointeen "Tarinassa valkoisesta ruususta" kukka hahmottuu tytön seksuaalisen viattomuuden tunnukseksi. Häikäilemättömän prinssin ryöstettyä kukan Helena suistuu onnettomuuteen, mutta kaikki päättyy hyvin, kun prinssi vertauskuvallisen synnytysepisodin jälkeen kosii Helenaa.

Käsitys luonnonolennoista luomistyön tuloksina on myös vaikuttanut tapaan tulkita luonnon kirjaa. 1500-luvulla elänyt lääkäri Paracelsus tunnetaan signatuuriopista, jonka mukaan Jumala on kätkenyt jokaiseen kasviin vihjeen siitä, mihin sitä voidaan käyttää. Esimerkiksi sinivuokon maksan muotoinen lehti viittasi teorian mukaan siihen, että sillä voidaan lääkitä maksasairauksia.

Dante Alighieri (1997) Jumalainen näytelmä. Suomentanut Eino Leino. WSOY, Helsinki.

Bisse Falk & Lena Kallenberg & Gerd Rissler (1985) Lasten kukkakirja. Kun Pyhä Pietari avaimet pudotti ja 20 muuta kukkatarinaa lapsille. Suomentanut Arto Rantanen. Lasten Keskus, Helsinki.

Bisse Falk & Lena Kallenberg & Gerd Rissler (1985) Lasten puukirja. Happamia, sanoi kettu ja 20 muuta puutarinaa lapsille. Suomentanut Arto Rantanen. Lasten Keskus, Helsinki.

Publius Ovidius Naso (1997) Muodonmuutoksia. Metamorphoseon libri I–XV. Suomentanut Alpo Rönty. WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva.

Laura Soinne (1976) Satuja. WSOY, Porvoo – Helsinki.

Pirkko-Liisa Surojegin (2001) Suomen lasten eläinsadut. Otava, Helsinki.

Anni Swan (1997) Satuja. WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva.

Eija Timonen & Maileena Kurkinen (2000) Eläinten hovissa. Tarinoita suomalaisten eläinten synnystä ja elämästä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.